Charles Edouard Ilmari Vainio syntyi 19.11.1892 Helsingissä, mutta oli
kuitenkin syntyperältään suomalais-ranskalainen. Hän syntyi
roomalaiskatoliseen perheeseen, mikä varmasti Vainion myöhempään
mielipiteeseen partion uskonnollisesta kasvatuksesta.

Ollessaan Töölön yhteiskoulun piirustuksenopettajan sijainen sai
metsänkävijät alkunsa Töölön Yhteiskoulun poikien kysyessä Vainiota
perustamansa partiojärjestön johtajaksi.

Ammattinsa takia Vainio joutui muuttamaan paljon paikkakunnalta toiselle;
hän oli tullinhoitaja. Aina muuttaessaan paikkakunnalta toiselle perusti hän
metsänkävijälippukunnan. Tämän takia mänkijöiden piiri laajeni 1920-luvun
alussa. Perustamiensa metsänkävijäjärjestöjen yhdyssiteeksi hän loi Suomen
Meren- ja Metsänkävijäin Liiton, joka jopa erosi 1919 Suomen Partioliitosta
hetkeksi. Vainio olikin liiton itseoikeutettu johtaja aina 1950-luvun
puoliväliin asti.

Liikkuvasta ammatista huolimatta Ilmari Vainio oli kiinnostunut
mänkijöistään ja kirjoittikin usein "päiväkäskyjä" pojille. Tässä yksi
esimerkki:

"Päiväkäsky.

Käydessäni viimeksi Helsingissä olin 2. pnä tk. kenraali Kustaa Mannerheimin
luona, jolloin kenraali mielenkiinnolla ja myötätunnolla tiedusteli
Metsänkävijöiden toiminta sekä pyysi minua lausumaan järjestölle parhaimman
tervehdyksensä, jonka ilolla täten julkituon.

Maarianhaminassa 9. helmik.- 1923

Ilmari Wainio."

Suuren partiomaailman tietoisuuteen I. Vainio pääsi julkaisemalla
Partiopoikain käsikirjan vuonna 1923. Nidos oli pitkään koko
partiopoikatoiminnan perusta ja viimeinen painos nidoksesta otettiinkin
1950-luvulla.

Ilmari Vainio, ŽIso-HukkaŽ oli tulisieluinen ja innostava partiojohtaja,
jonka esimerkki ja usko partiotoimintaa loi nuoriin poikiin yrittämisen
halua. Sinivalkoisuus oli Vainion keskeinen aatteellinen ohjenuora, ja myös
hänen käyttämänsä keinot henkivät kansallisromanttisia tuulahduksia. Hyvin
Ilmari Vainion isänmaallisuutta kuvaa se, mitä mieltä hän oli partiopuvun
päähineestä. Hän tahtoi siihen kalevalaisia sävyjä ja ehdottikin
leirilakiksi väinämöismallista lakkia. Hänen mielestään se "soveltuu
partioasuun kuin valettu, se uhoo metsänkävijän ja korvenraatajan tunnelmaa
ja henkeä. Siksi se tyylillisestikin sulautuu partiopukuumme".

Joulukuun 1. päivänä 1955 joutuivat Helsingin Metsänkävijät vastaanottamaan
suuren surunviestin, sillä perustajamme ja kunniapuheenjohtajamme Ilmari
Vainio siirtyi silloin sen rajan yli, josta paluuta ei ole.

Tehtävät partiossa:

  • 1917-22 Helsingin Metsänkävijöiden lpkj
  • 1918-55 Suomen Metsänkävijäin liiton johtaja
  • 1918-19 Suomen Partioliiton sihteeri
  • 1930 Joensuun Metsänkävijöiden lpkj
  • 1934 Turun Metsänkävijöiden lpkj
  • 1935-36 Tornion Metsänkävijöiden lpkj
  • 1948-49 Helsingin Metsänkävijöiden lpkj
  • 1953-54 Suomen Partiopoikaliiton johtaja
  • 1953-55 Suomen Partiopoikajärjestön johtokunnan jäsen
  • 1954-55 Suomen Partiopoikaliiton johtokunnan ja työvaliokunnan jäsen

Kunnianosoitukset:

  • Metsänkävijäin Liiton kiitollisuudenmerkki
  • Suomen Partioliiton kiitollisuudenmerkki
  • Mannerheim-solki II & I
  • Hopeasusi nro 5
  • Helsingin valtauksen muistomitali
  • Talvisodan muistomitali
  • Suomen Valkoisen Ruusun ritarimerkki
  • Suurmänkijä nro1
  • Suomen Partiopoikajärjestön kunniataulu
  • Olympiamitali
  • Suomen Partiopoikaliiton ansiomerkki
  • Salmin Rajaveikkojen, Toimen Poikien ja Stockholms ScoutkÂrenin
    kunniajäsen

Lähteet:

  • Helsingin Metsänkävijäin 30-vuotisjuhlajulkaisu "Pojasta mieheksi
    sinivalkoisin tunnuksin" sekä 60-vuotisjuhlajulkaisu "Lapsenkengistä
    konkariksi"
  • Pojat partiossa, Pääkaupunkiseudun partiopoikatoiminnan historia
  • Suomen Metsänkävijäin kotisivut
  • (http://metsankavijat.partio.net)